Still breathing

Oon mä vielä hengissä. Nippa nappa.

Oksennustauti vei ensin voinnin ja sen jälkimainingit (ruokahaluttomuus -> veto pois) motivaation. Siitä on nyt kuitenkin jo kohta kuukausi, joten yritän päästä vielä takaisin ladulle ennen Kymppiä.

Ensimmäinen (ja tähän päivään mennessä myös viimeinen) juoksulenkki taudin jälkeen oli tuo Mätis 7km. Katsoin ensimmäisen kerran kilsamittaria siinä vaiheessa kun juostu oli 3,5km. Olin ihan hapoilla ja tuntui että jalat irtoavat - kävin kovaa pohdintaa pääni sisällä, että annanko itselleni armoa.. Jos juoksenkin vain vitosen? Armahdin itseäni sen verran, että kävelin tässä vaiheessa tasan 45sekuntia.
No, seuraavan kerran kun niitä kilsoja katselin, oli juostu jo 5,2km. Päätin, että se seiska voi hyvin olla mahdollinen, mutta en piiskaa itseäni vaan kävelen tässä välissä 30sekuntia. Niin tein ja sen jälkeen juoksin loppuun.

Kokonaisaika 45 minuuttia. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Nyt taas, kohti kymppiä.

(paino ei ole pudonnut, about samoissa numeroissa mennään edelleen. Oksennustauti tietenkin vei jotain siltä viikolta, seuraavalla viikolla reilusti plussaa ja nyt taas tasoittunut. Tänään aamulla 65,1kg. Nyt just ei myöskään laihduteta: luen pääsykokeisiin ja kohotan kuntoa (ja yritämme saada toisen lapsen), ne riittänevät nyt toistaiseksi).

Vitonen

Mun ensimmäinen vitonen.

Tai oon mä sen ehkä aiemminkin putkeen juossut, mutta kelloa vastaan enkä kuljettua matkaa ole kyttäillyt. Mutta nyt mentiin matkaa vastaan, eikä kateltu kelloa. 

Ja voi jestas miten helppo oli vitonen. Helpolla meinaan nyt kevyttä. Kävelin alkuun ja loppuun 5min ja siinä välissä juoksin pelkästään tuon vitosen. Loppukävelyjen aikana pohdin, että tekisinkö vielä yhden ekstrakierroksen, juoksisinko vielä vähän lisää... Nauroin itselleni. Puoli vuotta sitten kun joku olisi sanonut mun juosseen putkeen 5km ja sen jälkeen steppaillut paikallaan että kun tahtoo lisää - oisin ehkä nauranut silloinkin ja käskenyt suksimaan suolle. Tänään vitonen irtosi siis keveästi, jopa aikaan 20min mikä sisältää yhdet pissat ja kahdet isommat tavarat mukana kipittäneeltä koiralta. Silloinhan aika kuluu mutta matka ei lisäänny, joten vitonen saattaa hyvin irrota alle 20 minuuttiinkin. Ja kelloa vastenhan en juossut - menin itelle sopivaa hyvää rytmiä ja katsoin ensimmäistä kertaa matkaa/aikaa kun jäljellä oli 200 metriä juostavaa. Olin katsonut siis etukäteen kartasta n. 5 km lenkin juuri siksi, ettei koko ajan tarvitse puhelinta pällistellä saati pohtia mihin päin lähtisi jottei lenkki liian lyhyeen lopu tai tule haukattua taas liian suurta palaa.

Hyvä fiilis tästä.

Mätäjoen vierustaa tänään aamulla

Tässä ihan meidän nurkilla järjestetään ensi kuussa ensimmäistä kertaa Mätisjuoksu, joka on nimensä saanut tästä meidän lähi"ojasta" nimeltään Mätäjoki. Juoksussa saa valita 3, 7 tai 15km ja ottaen huomioon mun kympin tavoitteen kuun loppuun, tuo seiska näyttää oikein hyvältä :)

Haaste

Jenni lähetti haasteen, johon yritän parhaani mukaan vastata ja sen jälkeen pistän vahingon kiertämään (viidelle muulle bloggaajalle) uusilla kysymyksillä.

1) Mikä on sinun "ruokapaheesi"?

Vaalea leipä. Aamupalana vaalea leipäviipale, juustoa ja mielellään meetvurstia päällä. Oi nam. 

2) Treeniä musiikilla vai ei?

Kummin vain. Yleensä tapaan musiikkia laittaa korville soimaan, mutta jos haluan unohtaa kaiken ympärillä olevan en laita mitään soimaan vaan juoksen kunnes huomaan juosseeni vaikka kuinka ja pitkään ilman että olen itsekkään sitä huomannut. Eikä mitään fiksua ajatustakaan jäänyt käteen. 

3) Treenaatko tavoitteellisesti ja jos treenaat niin mikä on tavoitteesi?

Tavoitteena juosta toukokuun lopussa Naisten 10 aikaan 1h - 1h 15min. Laihtuminen on siihen asti kakkosluokan prioriteetti, vaikka samalla katselenkin että mitä syön. 

4) Yksin vai ryhmässä? Puurratko salilla yksinäsi vai hypitkö muiden kanssa hikoillen jumppasalissa?

Olen yksintekjä. Mulle on tärkeää saada tehdä asiat omaan tahtiin ja mm. lenkkeily (juosten) jonkun kanssa on lähestulkoon mun painajainen. Onnekseni oon kyllä sisupussi mitä liikkumiseen tulee, eikä se yksin kulkeminen saa luistamaan hommista. Tykkään piiskata itse itseäni ja koetella rajojani, seurassa se on haastavaa kun ei kukaan kuitenkaan ole tismalleen samantasoinen kuin itse. 

Ryhmäliikuntaa olen kouluikäisestä asti inhonnut kahdesta syystä a) häpesin venyttelyhetkiä koska olen notkea kuin näkkileipä ja b) vaikka muuten olen urheilullisesti lahjakas, mitkään kuviosteppailut ei ehdi tunnissa upota mun kaaliin ja koska nää leidijumpat tapaa sellaisia usein sisältää niin olen pysynyt niistä kaukana. 

5) Miten läheisesi tukevat sinua elämäntavassasi/harrastuksessasi/projektissasi?

Yllättävän hyvin. Kysyn edelleen mieheltä aina luvan lähteä lenkille, vaikka mies on jo kuukausi tolkulla koittanut sanoa etten tarvitse siihen lupaa. Tottakai saan lähteä lenkille. Tää on meidän taloudessa jo iso juttu, koska ainakin mä itte saattaisin jonkin sortin maissintähkän nokkaani imaista jos mies olisi 5 päivänä viikossa tunnin aamulla yksin huitelemassa, kun ei meillä arkisin yhteistä aikaa muutenkaan kovin paljoa ole. Pisteet miehelle siis.

Omat vanhempanikin ovat tukeneet yllättävän hyvin. Mummo kyseli dieettivinkkejä, isä huolestui että ehdinkö lukea pääsykokeisiin kaikelta treenaamiseltani sekä syönkö tarpeeksi ja äiti kysyi että kai mulla on hyvät kengät siihen hommaan. Nämä kaikki on meidän mittapuulla kannustavia kommentteja ;)

--


Minä haastan: nennaemilian, Saran ja Rebecca R:n. Neljättä ja viidettä ei tähän listaan tule :)

Kysymykseni:

1) Miten kevät vaikuttaa sinuun?

2) Minkä tekemistä olet pitkään miettinyt, mutta et ole saanut tehtyä?

3) Millaisena näet itsesi vuoden päästä?

4) Kolme toivetta tälle vuodelle

5) Ja näistä kolmesta jos saisit kaksi ja yhtä et koskaan. Mistä toiveesta luopuisit ja miksi juuri siitä?

Mitä tänään syötäisiin

Tänään syödään tuttuakin tutumpia broilerin fileesuikaleita, mutta monelle ehkä vieraana elintarvikkeena kanan seuralaisena on meillä tänään täysjyväohraa.

Jos et ole kokeillut niin suosittelen. Maulta ja koostumukseltaan uppoaa varmasti lapsillekkin ollessaan riisin tapainen mutta vielä pehmeämpi suussa. Makua ei ole sen enempää kuin perus riisissäkään.

Ja on kotimaista, ainakin tämä meidän kaapista löytyvä.

Hyvää ruokahalua :)

ps. Ohran keittoaika on 8min ja toimii tismalleen kuten perus täysjyvä riisikin. Itse en keksi mitään ruokaa, mgissä riisiä ei voisi korvata ohralla niin kauan kun ei ole tarpeen hyödyntää riisin puuroutuvia ominaisuuksia.

Nelosen nainen

Edellisen postauksen linkin neljännen viikon ensimmäinen pyrähdys pistettiin toteen tänään.

Kokonaiskesto 40min

5min kävelyä
15min juoksua
3min kävelyä
5min juoksua
2min kävelyä
5min juoksua
5min kävelyä

Etenin tässä 40 minuutissa 5,7 kilometriä lenkin keskinopeuden ollessa 8,5km/h.

Lenkki tuntui sopivalta, keveähköltä muttei liian kevyeltä. Rohkein mielin toteutan seuraavalla kerralla asteen raskaamman version lenkistä ja viikon päästä pitäisi vetästä vitska. Sen jälkeen pitäisi kai käyttää hetki suunnitellen ohjelma vitskasta kymppiin.

Unohdin käydä tänään vaa'alla. Huomenna sitten.

Joka maanantai on "ens maanantai"

Viikonloput on vaikeita. Mies tahtoo nauttia hyvästä ruuasta (mikä hänen käsityksensä mukaan tarkoittaa suolaa, rasvaa, hyvin vähän jos ollenkaan vihreää) ja anoppilassa juodaan kahvit ja syödään pullat parin tunnin välein. 

Eikä mun edes tee mieli syödä pullaa (/jäätelöä/keksiä... you name it), mutta jotenkin kun ne tarjottavat tuodaan eteen ja katson kun muiden leuat alkavat jauhaa, ojentuu omakin käsi pöydän keskelle ja ottaa osuutensa joka on minulle jo valmiiksi annosteltu. Jos en ota, saan luultavasti kuulla "ai Saija LAIHDUTTAA"  mitä seuraa tietenkin kertomus siitä, kuinka hekin ovat yrittäneet jo monen monta vuotta laihduttaa onnistumatta ja... Niin? Että pitää sitten pilata se toistenkin laihdutus? Mur.

Itsehän mä sen kyllä pilaan, en voi muita syyttää. Joka sunnuntai päätän, että maanantaista taas ruotuu. Ens maanantaina mä alotan, enkä enää repsahda. En edes viikonloppuna. 

Nyt on taas sellainen viikko. Sellaisen maanantain jälkeinen tiistai. 

Juoksu rullaa. Vaan nyt pitäisi ihan tosissaan aloittaa harjoittamaan kestävyyttä. Naisten 10 sivuilta löytyi linkki MeNaisten sivulle joka oli otsikoitu: Kuukaudessa juoksukuntoon - treeniohjelma vitosen naisille 

Tuo ohjelma on siitä kiva, että on niitä harvoja joissa treenaaminen aloitetaan ihan nollasta. Vaikuttaa vieläpä tosi hyvältä, että voisin kuvitella ihan kenen vaan olevan helppo aloittaa tuon ohjelman ensimmäisestä viikosta. 

Oma kuntoni on onneksi (siis ajatellen kuinka vähän aikaa on enää Kymppiin) jo parempi kuin nolla. Jos vitosen kunnossa juostaan 5 km, väittäisin itte olevani kunnoltani nyt nippanappa nelosen luokkaa. Jotta pääsen siis edes tuohon vitosen kuntoon, voisin (jälleen) vaihtaa treeniohjelmaa ja napata tuosta viitteitä - aloittaa viikosta neljä ja yrittää itse suunnitella treeniohjelma vitosesta sinne kymppiin ja toteuttaa sitä toukokuun loppuun asti.

Tähän asti lenkit on olleet tasaisen paksua juoksemista niin pitkään kun pystyy (jos olen yksin) tai niin kauan kun koira pystyy (pissattaa!). Vaan en usko tuon olevan tehokkain tapa kohottaa juoksukuntoa, joten parempi nyt on kehittää joku suunnitelma. 

Tässä saattaisi olla sellainen. 

Pääsiäinen

Joulun ohella yksi niistä juhlista, jolloin koetellaan laihduttajan itsekuria. Onneksi mun itsekuri on huono niin ei tarvitse koittaakkaan valehdella kellekkään. Söin siis pieniä suklaamunia, muutaman Mignonin, pussin Haribon nallekarkkeja, vähäsen sipsiä ja join suhteellisen suuren määrän alkoholia.

Suurimman osan näistä tungin napaani torstai-iltana, mutta huomioiden punnitustuloksen (+- 0,0kg), epäilen ettei kroppa ollut vielä ehtinyt summata kaikkea syömääni yhteen ja tulokseen voi lisätä kiloja tai vähintäänkin grammoja.

Eilen ajattelin jo, että Juttadieetti saa jäädä. En aio toteuttaa sitä. En siis ole torstaiaamun jälkeen sitä toteuttanut ja nyt huomaan miten paljon ajattelen ruokaa ja syömistä kun olen dieetillä. Olo on ollut nyt keveämpi, vapautuneempi, rennompi.... lihavampi. Ärsyttää, että oikein syöminen vaatii multa niin paljon keskittymistä ja että olen "täysillä tai ei ollenkaan" tyyppi, enkä osaa ottaa välimuotoa. Joko noudatan dieettiä tai en noudata. Sama homma tupakoinnin kanssa - joko poltetaan tai ei polteta. Ei mitään vähentämistä pikkuhiljaa vaan jokotai.
Ja minähän en siis polta.

Juoksenut en ole muutamiin päiviin ja lähdin hakemaan netistä uutta motivaatiota juoksuun. Koskaanikinä (älä lupaa mitään!) en maratonille aio osallistua, mutta googletin silti "treenaaminen maratonille" ja rupesin kahlaamaan läpi tuloksia.
Tässä löytöjä:

Lähde: http://www.maratonkoulu.fi/artikkelit/talvijuoksu.html

Mikä tässä nyt oli sitten se juttu, oli tuo kolmas sarake ylärivissä. Naisten kymppiinhän tässä treenataan, joten kiva tietää vähän millaiseen aikaan voisi koittaa tähdätä. Hirveen kunnianhimoinen en aio olla, vaan tähtään tuohon ihan ylimpään riviin ja reiluun tuntiin. Viikossa pitäisi siis 30-40km kai juosta. Huh, se tuntuu kyllä kovalta.

Samalta nettisivulta löytyi kuitenkin ohjetta onneksi myös siihen treenaamiseen.

Kahdeksassa viikossa puolimaratonille

Viikot 1-3

Keskiviikko: 

Kevyt juoksu 30-40 min (syke 60-70 % maksimista)

Perjantai:

Verryttely 10 min + vauhtileikittely 20 min (syke vedoissa 80-100 %, palautuksissa 60-75 %) + jäähdyttely 10 min, tekniikkaharjoituksia

Sunnuntai:

Pitkälenkki 60-80 min (syke 60-75 %)

Viikko 4

Keskiviikko: 

Kevyt juoksu 30 min (syke 60-70 %)

Perjantai:

Peruslenkki (syke 65-75 %)

Sunnuntai:

Peruslenkki 40-60 min (syke 60-75 %)

Viikot 5-7

Keskiviikko: 

Kevyt 30-40 min (syke 60-70 %)

Perjantai:

Verryttely 15 min + 3-5 x 1000 m (syke 80-90 %), palautus 2-3 min + jäähdyttely 15 min, tekniikkaharjoituksia

Sunnuntai:

Pitkä lenkki 90-120 min (syke 60-75 %)

Viikko 8

Tiistai: 

Kevyt 30-40 min (syke 60-70 %)

Torstai:

Verryttely 10 min + 3x2 min puolimaratonin tavoitevauhtia, palautus 2 min + jäähdyttely 10 min

Lauantai:

Puolimaraton

Tämä taas ei musta kuulosta niin pahalta. Kolme kertaa viikossa lenkki on mun mielestä ok ja uskon olevani nyt jo saanut kerättyä sellaisen peruskunnon etteivät nuo ensimmäisen kolmen viikon lenkit ihan mahdottomia ole hutaista. Sykemittarihan multa puuttuu, mutta koitetaan pärjätä ilman jos ei sellaista nyt satu jossain päin näköä kävelemään.

Katsellaan ja ihmetellään.

Ei mene kuten Strömsössä

Siitä kertoo jo tuo viime perjantain punnitustulos. Koko viikon se kyllä hiljalleen tippui, kun viikko sitten anoppilassa tuli melkein parin kilon mätöt kerättyä tähän kroppaan.

Toinen ongelma on nuo mittaustulokset. Mä en vaan osaa mitata selvästikkään. En saa joka viikko pidettyä kohtaa (esim. lantiolla) samana ja varmasti mittanauhan kireyskin vaihtelee, kun en itekkään ole oikein varma että pitääkö sen kuinka tiukasti ympärillä olla.

Olen nyt taas lipsunut myös dieetistä. Söimme kotona risottoa, josta nyt on vaikea laskea hiilarien ja lihan määrät erikseen, mutta otin mallia lautasmallista ja otin reilun puoli lautasta salaattia sekä sen seuraksi dieettiä edeltävään ruokavalioon verrattuna pienen keon risottoa.

Niin ja illalla söin 560kcal verran suklaata sekä 360kcal karkkia ja muutaman sipsin..... - tietää taas ensi perjantaina, ketä syyttää vaa'an tuloksista.

Weigh in

Paino:

64,9 kg (+0,6)

Mitat:

Rinnanymp: 90 cm
Vyötärö: 80 cm
Lantio: 96 cm
Reisi: 57 cm

Päivän ateria

Melkeen yhtä paljon kun inhoan päivän asu -kuvia, inhoan ateriakuvia. Siis silloin, kun joka ateria (tai asukokonaisuus) kuvataan ja kuvaillaan viimeistä sipulinpalaa tai hiuspinniä myöten.

Sori siis niille, jotka jakavat kanssani ärsytyksen kohteen. Nyt meinaan tulee ateriakuva.

Syy ateriakuvaan on seuraava: hoksasin nimittäin tänään (vasta), että tomaattikastikehan taitaa dieetin mukaan olla sallittua. Tomaattimurska oli kuitenkin loppu, joten jouduin googlettamaan miten se kannattaa valmistaa. Yllätin itseni ja siitä kuvatodisteena ateria, jossa jauheliha lilluu tomaattikastikkeessa. Jauheliha näyttää paljon makoisammalta näin kuin kuivina ruskeina matoina joita säikähtää kun raottaa salaatinlehteä.

^ Näin meillä kasvaa nykyään salaatti keittiössä. 

Kasvupaikka on aktiivinen vesiviljelyjärjestelmä, tunnetaan myös hydrona tai bubblerina. 

Anoppilaboikotti

Anoppi omistaa rasvakeittimen.

Kyllähän sillä saa äärettömän maukkaita (jos tykkää snägärisafkasta) ranskalaisia ja nakkeja, mutta kun oli popsinut vasta viikonkin verran paljon salaattia niin kyllä ällötti nähdä se puolitoista purkkia ehtää rasvaa jotka kaadettiin keittimeen ja ruuat perään.

Meni siis läskiksi se viikonloppu. Karkkiakin söin.

Nyt backin bisness ja tuntuu hyvältä - melkein kotoisalta. Näin mä haluan syödä. Näin syöden mä voin hyvin.

Weigh in

Paino:

64,3 kg

 (-1,6kg maanantain aamupainoon jolloin päätin aloittaa juttadieetin)

Mitat:

Rinnanympärys: 90cm

Vyötärö: 77cm

Lantio: 94,5cm

Reisi leveimmästä kohtaa: 56,6cm

Mittoihin en ota vertailutuloksia, sillä ensimmäiset mitat on otettu vähintäänkin epäluotettavalla tavalla nimittäin raksamitalla :D Vyötäröltäni on tuskin oikeasti kadonnut 6 senttiä.

Mutta tämä nyt on toistaiseksi virallinen tulos. Juttadieetti jatkukoon.

Hyvin menee?

Meneekö? Juttadieettiä on siis nyt pari muutama päivä noudatettu. Mun henkilökohtaisia inhokkeja tässä dieetissä on raejuusto ja maitorahka, mutta toisen maitorahkan saan onneksi korvattua ateriankorvikkeella ja raejuustokin on salaatin seassa maistunut yllättävän hyvältä.

Muutoin olen pysynyt ruodossa, mutta eilen iltapala-ajan lähestyessä alkoi inhottamaan ja ärsyttämään - siis herkkuhammasta kolottaa ja "niksat" saa jalat vipattamaan levottomasti. Oikeasti teki mieli vain jotain muuta kun sitä rahkaa. Dieetistä lintsaaminen tuntui ensialkuun helpolta: väänsin itselleni ruisleivän ja nautin sen syömisestä.

Sitten iski kauhea krapula. Herkkukrapula. Voi sitä kamalaa morkkista ja itsensä piiskausta siitä, että nyt ei taas pidä sitten ihmetellä jos perjantaina vakaa näyttää plussaa!

Tänä aamuna meinasin rankaista itseäni juoksemalla itseni läkähdyksiin, mutta koska arjen (raha-) asiat painoivat mieltä ja käytimme pitkän tovin miehen kanssa laskeskellen rahojamme (mies vaihtoi duunia, palkkapäivä vaihtui kuun alusta kuun loppuun -> edessä 2kk yhden kuun palkalla) niin tuntui paremmalta sen jälkeen käydä rauhallisella jutustelukävelyllä aamulla yhdessä.

Iltapäivä lähestyy, taidan piiskata itseni silloin lenkille...

Piksinirkka

Vinkiksi kiireisille ja muille kaltaisilleni huonoille salaatinsyöjille, joiden Juttadieetin yksi isoimmista kulmakivistä oli saada 200grammaa salaattia mahdutettua lautaselle ja siitä napaan.

Epämiellyttävän ruoka-aineksen syöminen ei joka tapauksessa tule olemaan yhtä helppoa kuin meikäläiselle vastapaistettujen vehnäsämpylöiden, mutta koitan tehdä sen itselleni niin helpoksi kuin vain pystyn. Toivon ja uskon, että avuksi on valmiiksi tehty ja annosteltu salaatti. 

Kuvassa on siis kahden päivän salaatit lähestulkoon tyhjiöpakkauksen oloiseksi puristetuissa Minigrip-pusseissa. Jokaiseen pussiin annostelin käsin sopivin määrin kaikkia salaattini raaka-aineita (joita olivat: jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti ja paprika). Punnasin valmiiksi tasan 200grammaa ja pussitin jääkaappiin. 

Ehkä nyt salaatti löytää lautaselle asti, eikä sen syöminen jää kiinni ainakaan siitä kun "se on niin vaivalloista pilkkoa ja punnita".

Tähän on nyt tultu

Tässä se on. Tähän on nyt tultu. Juttadieetin raaka-aineet.

Wish me luck.

Ps. Näkyykö mun lenkkeilyt Sports-tracker gadgetissa teille? Mulle kun ei enää näy..

Paluu tien päälle

Flunssan pahin vaihe mennyt ohi, sen kunniaksi terveiset tien päältä. Reipas n. 4km lenkki ilman vaunuja ja koiraa. Hyvä fiilis!

Ps. Perjantaina vaaka näytti +200g viikon takaiseen. Paska.

Pakko kirjoittaa

Ihan vaan, koska ärsyttää!

Eilen illalla jo tuntui, että nyt on siili tekemässä pesää tuonne kurkun puolelle kun alkoi niin korventaa. Nokka alkoi vuotaa ja veto oli kokonaisuudessaan tipotiessään. Ipanan vielä päivällä kuvittelin tekevän hampaita, mutta oliskohan kärttyisyys kuitenkin enteillyt sitä että oli hänkin tulossa kipeäksi. Yöllä herättiin sata ja miljoona kertaa (olin noussut ehkä 10 kertaa ennen kuin katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Olin aivan varma, että se on vähintään 3, mutta jouduin karvaasti pettymään kun pari kertaa tavasin uudestaan ne numerot.. 23:37. Huoh.) ihan vain sen harmituksen vuoksi, ettei pikkuapina saa tutti suussa kunnolla hengitettyä kun nenä on tukossa. Minkäs toinen sille mahtaa, mutta plääh silti.

Tänään kiitin sitä, että mies aloitti uudessa työpaikassa jossa on aamut vapaita, koska sen ansiosta sain itse nukkua sen 6:30 sijaan jopa yhdeksään. Olo on kuin uudesti syntyneellä.

Ärsyttää, kun puolikuntoisena ei viitsi lenkille lähteä ja samaan syssyyn karkkihammasta kolottaa. Mies käväisi aamulla kaupassa ja ihanaa-kiitos-kulta-NOT toi sieltä mukanaan karkkipussin sekä itselleen että minulle. Oli sentään ajatellut terveysintoiluani ja toi pienen 100gramman Muumi-karkkipussin jonka yläkulmassa lukee Naturell, tai jotain sinne päin. Syömällä pussista kaikki hedelmät, kerrytin päiväsaldoon +270 kaloria (ei mun mielestä paha hinta karkkipussillisesta!) jotka kuuliaisesti naputtelin Kiloklubin sivuille.

Perjantaina on tulossa punnituspäivä, mikä hiukan ahistaa. En tapaa punnailla itseäni päivittäin, mutta tänään astahdin mustan paholaisen päälle... +200grammaa sunnuntaista, vaikka siihen mennessä olin pysynyt ruokaruodussa ihan ok. Hiukan pännii, mutta odotellaan nyt perjantaihin ja otetaan silloin sitten ihan senttimitat ja grammat mukaan. Ehkä saan pettyä uudestaan, mutta saanpahan antaa itelleni selkäsaunan ja toivottavasti terveempänä lähteä sitten viimeistään lauantaina pitkälle lenkille ilman vaunuja.

Ps. Hah. Kekkasinpas, miksi oon näin älysurkea kirjoittamaan nykyään. Yksi syy on oikeasti se, että yritän tehdä samalla aina miljoonaa asiaa enkä siksi keskity mihinkään täydellisesti. Isompi syy on kuitenkin se, että kirjotan päässäni nopeammin kuin mihin sormeni pystyvät. Kirjoitin meinaan edellisen kappaleen loppuun yhden lauseen jonka luin heti pian uudestaan, siinä lukiessani huomasin että melkein jokaisesta sanasta puuttuu pari viimeistä kirjainta tai esimerkiksi yksi tavu sanan keskeltä. Oikasen siis. Hähä. 

Joo. Yritän lopettaa sen.

Yritys hyvä yheksän

Täällä taas - voisimpa jatkaa että hoikempana kuin koskaan, mutta ei ruveta vielä valehtelemaan. Treeniäkin kun on takana vasta 1½ viikkoa. 

Viikonloppu ja alkuviikko on mennyt reisille. Viikonlopun jälkeen en ravinnollisesti ole pahasti repsahtanut - paitsi päivällisen annoskoossa - mutta urheilu on jäänyt taka-alalle. En voi kieltää, etteikö kotona oleva mies ja pojan vaihteeksi lyhentyneet päiväunet vaikuttaisi asiaan. Tänään kuitenkin rohkaistuin käymään lenkillä, vaikka hampaita tekevä lapsi heräsi jo toisilta aamupäikkäreiltä sillä samalla sekunnilla kun parvekkeen oven saa perässään kiinni.

Ei tarvitse muuten kyllä ihan hirveästi itseään piiskata. Nyt on kymmenes päivä, kun toteutan tätä projektia, ja sports-tracker kertoo mun käyneen juoksupainotteisella lenkillä nyt yhdeksän kertaa! Muutama kävelylenkkikin sinne mahtuu sekaan (muutama samanlainen kirjaamatonkin toteutettu). Jotain on siis tehty, ainakin yhdeksän kertaa enemmän kuin aiemmin.

Sormet ristissä toivon, että seuraavan punnituksen tulos olisi jo miinusmerkkinen, tuo ensimmäinen kun ei ollut..

En mä luovuta! ... mä vaan vähän lepään

Viikonloppuna tuli vähän heikosti kilometrejä alle. Pakko tunnustaa - ei niitä tule tänäänkään. Samalla tuli repsahdettua taas, kun äitini ja siskoni tulivat illalla käymään ja toivat vaikka ja mitä herkkua syötävää. Huono juttu taitaa olla se, että en mä juurikaan syyllisyyttä pode. Jo alkujaanhan päätin, että en pidä natsilinjaa vaan elän "normaalisti" mutta teen pieniä muutoksia. Jos nyt saan jatkettua päivittäisiä lenkkejä, niin siinä on jo paljon muutosta. Lihaskunnon paraneminen on mulle tärkeää.

Tunnistetaan ongelmakohtia..

- Mies kotona

 Ehdottomasti ja isosti vaikeuttaa mun ruodussa pysymistä! Mikäs sen kivempaa, kun kyhnyttää toisen kyljessä ja mussuttaa kaikkea hyvää. Etenkin nyt, kun mies vaihtoi päivätyöstä iltatyöhön, pelkään että mun aamulenkeille käy huonosti. Toivon, että pystyn kuitenkin edes muutaman kerran viikossa ottamaan siitä ilon irti siinä mielessä, että pääsen lenkille ilman vaunuja.

- Lähestyvät pääsykokeet

Olen hakemassa tänä keväänä yliopistoon. Pääsykoetta varten mulla on 6 kirjaa luettavana, joista oon yhden kohta lukenut ja huomaan jo nyt että juurikaan ei ole päähän jäänyt joten uusiksi menee sekin. Melkein ainoat mahdolliset lukuhetket ovat ne hetket kun poika nukkuu, joten koen kovaa syyllisyyttä siitä etten lue silloin. Pojan päikkärit kun ovat kaikkea 30minuutin ja 3 tunnin väliltä, joten on vaikea sanoa mitä milloinkin ehtii tekemään.

- Ohjelmat päiviksi

Jos päivän aikana pitää tehdä jotain muuta "isoa", jää monesti tsemppaus vähemmälle ja tämä pätee etenkin liikuntaan. Syömiseen liittyy se, että liikkeellä en yleensä katso kuinka terveellisesti syön, pääasiassa siksi että terveelliset ruuat ovat yleensä kalliimpia ja mulla harvoin on varaa (tai en raaski) laittaa niin paljon rahaa yhteen ruoka-annokseen.

Tänään jää taas treenit väliin, mutta koitan syödä paremmin vaikka nyt 3h aamupalan jälkeen nälkä jo kurkkii.. Pitänee hipsiä lounaalle, ennen kuin lähdetään visitoimaan ystävättären luokse.

Näihin tunnelmiin.

ps. Pahoittelen runsasta määrää kirjoitusvirheitä näissä teksteissä. Olin joskus hyvä kirjoittaja, mutta silputunut keskittymiskyky (lapsi, tv, kaikki samaan aikaan) vaikuttanee.. Koittakaa kestää!

Pilausperjantai

Ei siis tänään. Kyllä kai mä viikonpäivät osaan...

Perjantaina käytiin siis appivanhempien luona, jossa anoppi sitten jotenkin sai ylipuhuttua meikäläisen vätmään 2 x 100 gramman suklaalevyä, n. 1000 kaloria levy. Siihen päälle vielä valkosuklaa Magnum-jäätelö ja mä olin oksentamista vaille valmis. Vaan en mä oksentanut, joten ehtivät nuo ihanat ystäväiseni kiinnittyä kroppaani minua ilostuttamaan.

Ei liene siis ihme, että vaaka näyttä 65kg -> 65,7kg. No, en mä tätä laske vielä nousuksi, ensimmäinen pummitus on nimittäin tehty perinteisellä viisarivaa'alla ja tämä toinen nyt sitten digivaa'alla. Aloitetaan ensi viikosta sitten se painon kyttäys. Koitetaan samalla pysyä paremmin ruodussa. 

Tämä viikonloppu menee nyt sitten muutenkin vähän pipariksi. Eilen tein vaan aamulla lyhyehkön juoksulenkin & kuntotreenin päälle, iltapäivällä lyhyen kävelylenkin. Tänään jää lenkit välistä, koska tuolla on liukkaan jään päälle satanut 10senttiä lunta. Mulla ei ole juoksulenkkareita ylipäätään, vaan silopohjaiset muotitennarit joilla ei meinaa pysyä pystyssä muutenkaan. En nyt siis lähde henkeäni riskeeraamaan, vaan pysytään kotona ja koitetaan ruokavaliolla pitää homma ruodussa. 

Olkoon sunnuntai lepopäivä.

Hyvä fiilis!

Tie tummansininen 
Suomen maata halkoo
Mietteissään tämäkin poika
kulkemaan sitä aikoo
En lähäre vaivaksi
en lähäre myöskään siksi
että olisin parempi
tai antamassa periksi

Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata 
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään

Aamulenkillä kuuntelin napeista radiota ja vaikka en koskaan ole Elonkerjuusta saati itse Tähkästä erityisemmin välsännyt, niin aurinkoisena aamuna ulkona hölkkäillessäni tuon biisin sanat kolahtivat. Ja kolahtivat vieläpä niin, että askel keveni samantein. Miten voi yksi biisi tehdä askeleesta niin keveän? 

Näin vaan kävi. 

Juoksulenkki ei ollut pitkä. Se oli ihan tietoinen valinta, vaikka jaksanut olisi pidempäänkin, sillä tänään tahdoin oikeasti tehdä kotitreenini ja tehdä sen täysillä. 

Näin se kotitreenit sitten meni:

Kiitoratapito 1min

"Kops-kops"-vatsat 50 x

Selkäpidot yht 1,5min (jalat&kädet ylös, pito 20sek, heilutus 15sek, pito 20sek, uinti 15sek, pito 20sek)

Punnerrusasennossa hypyt jalat auki-kiinni 3x5

"Kops-kops"-vatsat 50x

Punnerrukset 2 x 5

Kyykkyyn-ylös 20x

Kiitoratapito 40sek

Punnerrukset 1x5

Selkäpito 1min (jalat&kädet ylös)

Vinot vatsan (kyynerpää ristikkäiseen polveen) 20x per puoli

Päälle venyttely.

Ruokailu on kokenut pienen repsahduksen. Mies on tänään viimeistä päivää töissä ja heillä on tapana viimeisenä päivänä viedä jotain hyvää kahvisyötävää. Kaapissa oli ainekset suklaamuffinseihin, joten niitä tehtiin. Pakkohan niitä oli tehdä hieman omaankin käyttöön ja kolme pienehköä muffinsia söin siis eilen iltapalaksi. Jos jotenkin saa puolustautua, niin olivatpa muuten täysjyväjauhoon tehty! Teemme nimittäin usein kotona sämpylöitä ja sitä varten olin vaalean vehnäjauhon tilalle ostanut täysjyväjauhoa. Niistä tehtiin tosiaan nyt sitten muffinseja. Tänään söin aamulla myös yhden muffinsin. Kuuliaisesti kyllä kirjasin Kiloklubiin syömiseni. Onneksi söin eilen muuten kuuliaisesti, joten plussan puolelle eivät kalorit eilen menneet vaikka muutaman muffinsin söinkin.

Tänään iltapäivästä edessä varmaankin taas kevyt kävelylenkki, koska on asioita hoidettavana ja ajattelin yhdistää kävelylenkin siihen että käyn hoitamassa ne.

Jo helpottaa

Mä olen äärimmäisen yllättynyt siitä, miten nopeasti muutokset tuntuu. Enkä puhu nyt senteistä enkä kiloista, saati grammoista.

Mun kuntohan oli ihan täysin nollissa vielä viime sunnuntaina. Jos vahingossakin olin joutunut juoksemaan yli 100 metriä, keuhkoon pisti ja jalat painoivat tonnin -> äkkiä kotiin sohvalle tunniksi lepäämään ja tankkaamaan kaloreita että toipuu.

Maanantainahan tein heti ensimmäisenä päivänä toistaiseksi pisimmän lenkin, pituudeltaan sen reilu 6 km. Turha yrittääkään valehdella, että olisin juossut koko matkan.. Eiei. Saatoin juosta 30metriä, kävellä 100 ja juosta 50. 100 metriä oli ehkä pisin pätkä minkä jaksoin hikisesti juosta samalla kun taistelin sitä tunnetta vastaan, että jalat pettävät alta. Se oli oikeasti rankkaa ja olin sen lenkin jälkeen varma, että seuraavana päivänä en pysty juoksemaan ja pitää vain koittaa toipua siitä päivästä. 

Pöh ja pah. Koko projektin isoimman virheen olisin tehnyt, jos olisin seuraavan päivän maannut laakereillani potemassa sitä, kun lihaksiin sattuu. Onneksi tein kuitenkin toisinpäin ja lähdinkin aamulla klo 9 suoraan juoksemaan jo ennen kuin ehdin edes rekisteröidä koko lihaskipua aamukoomassani. Päivän mittaan huomasin, että lihaskipua ei ollutkaan. Uskon, että aamun lenkki auttoi siihen paljon. 

Kolme päivää on lenkkeilyä kaksi kertaa päivässä siis takana ja eilen aamulenkillä huomasin jaksavani jo juosta kovempaa ja ilman että mietin koko ajan jalkojani ja sitä kuinka väsyneiltä ne tuntuvat. Iltapäivälenkillä kävin vain reippaalla kävelyllä, sillä sain mukaani seuraa joka ei innostunut juoksemisesta. Korvasin juoksemisen siivoamalla iltapäivällä hikipäissäni koko talon - imuroiden, pesten lattiat ja hinkaten sitä ja tätä. Ei se nyt ihan kuntoilusta käy mutta polttanee kaloreita joka tapauksessa.

Olen ottanut lihaskuntotreenin nyt mukaan joka aamuiseksi lenkin jälkeiseksi kuntoiluksi. Sen tuloksia odotan vielä, sillä punnerrukset ja kiitoratapidot ovat täyttä tuskaa nyt. Onneksi multa löytyy kuitenkin sisua sitten kun olen saanut jotain aloitettua. Mun selkärangattomuus kun pesii siellä aloittamisen vaikeudessa. Kun vauhtiin pääsen, niin ennemmin on ongelma lopettaa: juostessa vaikka päätän päämääräksi tuon yhden tietyn valotolpan, jos vaan pystyn juoksen mielelläni paljon pidemmälle. Vaikken jaksaisikaan, en pysähdy senttiäkään ennen tolppaa vaan mielummin kaksi askelta jälkeen.

Lyhyesti siitä miten ruokailu on sujunut: nimittäin ihan ok. En ole sen suhteen nihilistinatsi, vaan olen syönyt kotitekoisia sämpylöitä voilla ja meetvurstilla, mutta vain yhden aina kerrallaan enkä kolmea kuten ennen. Olen syönyt välipalaksi marjasmoothieita (enkä sitä sämpylää) ja aamupalaksi kaurapuuroa mehukeitolla (48kcal aamiainen ja olen ihan täynnä!! Yhden sämpylän - kahden puolikkaan - aamiainen taas 300-350kcal ja hyvä jos nälkä lähtee). Vielä kun pysyisi viikonloppunakin erossa herkuista, niin tämä menisi juuri niinkuin pitää.

Voisin summata nämä ajatukseni nyt yhteen kappaleeseen: 

Kaikki vaikeus on ensimmäisessä ja toisessa kerrassa/päivässä. Niistä pääsee yli sisulla ja loppu hoituu itsekseen. Nyt kolmen päivän jälkeen huomaan yleisen jaksamisenkin parantuneen. Olen päivällä aktiivisempi, nukun yöllä paremmin. Yleinen hyvinvointi on kasvanut eksponentaalisesti. Nyt iso tsemppi kaikille jotka tätä jahkaa ja odottaa parempaa aikaa. Parempi aika on nyt! Vielä ehtii kesäkuntoon 2013!

You can do it too!

Todistusaineistoa ja kotitreeniä

Todistetusti ulkona.

Hauvanen on kohta 3v Luna joka on kultaisennoutajan ja Suomen lapinkoiran sekoitus. Ulkonäöltään lapinkoiranartun kokoinen kultsi. Mainio lenkkikaveri joka rakastaa lunta :)

Tänään aamulla 8:45-9:30 toteutettu treeni

Hölkkä ulkona 15min

Sisätiloissa:

Kiitoratapito 1min

"Kops-kops"-vatsat 50x per puoli

3 x 5 ojentajaa (en saanut yhtäkään puhtaasti tehtyä)

Selkäpidot yht 1,5min:

- jalat + kädet ylös (pito) 20sek

- heilutus 15sek

- pito 20sek

- uinti 15sek

-pito 20sek

Miestenpunnerrukset 3 x 5 (tein vain 1 x 5)

 "Kops-kops" vatsan 50x per puoli

(Treeniin kuluisi 10 x punnerruksia tähän, en tehnyt)

20 x kyykkyhyppy

Kiitoratapito 40sek

(Tähän taas 10 x punnerruksia, en tehnyt)

Selkäpidot 1min (jalat & kädet ylhäällä)

Niin että oliko jotain tehtävissä?

Oli.

Eikä tää nyt niin kamalaa ollut.

Tästä lähdettiin. Kuva on osuvasti nimetty "pielessä.jpg"ksi.

Ja seuraavana päivänä, eli tänään

Jos noista nyt mitään näkyy, niin ensimmäisenä päivänä kalorit 502 plussalla ja tänään 336 miinuksella. Kevyt 700 kaloria vähemmän siis tänään syöty, eikä nälästä ole tarvinnut kärsiä.

Aamut näyttää olevan mun ongelmakohta. Tänään söin kaksi ruisleipää, toinen juustolla ja meetvurstilla ja toinen kahdella lauantaimakkaralla. Näistä tulee ihan pipona kaloreita. Pitää kokeilla vaihtaa toinen leipä vaikka mukilliseen jogurttia.. Leivänpäällisistä kun mä en tingi, jätän mielummin kokonaan leivän syömättä.

Yritin saada tuonne oikealle jotain gadgettia raportoimaan liikkumisesta, mutta toistaiseksi se kusee pahasti. Kattellaan.

Menneiden muistelua

Tuossa oon minä noin 4 ½ vuotta sitten. Silloin tykkäsin kropastani, vaikka ikäisteni joukossa yleiseen kauneusihanteeseen kuuluikin mm. viulunkielenohuet reidet. Ei tarvinne kertoa, että mulla ei sellaisia ole koskaan ollut. Se nyt on jo pelkästään rakenteellinen seikka, mutta tuohon aikaan olin äärimmäisen urheilullinen ja tieto siitä ettei kropastani juurikaan rasvaa löydy riitti mulle.

Ainahan mä olen paljon liikkunut, mutta 12-17vuotiaana liikuin erityisen paljon. Harrastin Nykyaikaista 5-ottelua  ja koska tavoitteet olivat korkealla oli treenejä 7-10 viikossa. Voinee sanoa, että kunto oli kova.

Mun ei siis tarvitse aloittaa liikuntaharrastusta täysin nollasta ainakaan teknisesti. Kunto varmaan on sillä asteikolla pakkasen puolella, mutta kun viisi vuotta tahkosi juoksun tekniikkaa, luulen että siinä mielessä harrastus on helppo aloittaa taas. Näin mä siis ainakin uskottelen itselleni.

Tässä ollaan tänään. Kuten näkyy, en mä nyt ihan överirepsahtanut ole. Synnytyksen jälkeen täyspäiväisen imetyksen avulla pääsinkin melkein niihin lukemiin, mitkä nyt ovat tavoitepainoani, mutta nyt kun imetyksestä ollaan luopumassa kokonaan on ero entiseen huomattava. Ei ole enää hetkeen imetys kuluttanut päivässä Geisha-rasian vertaa suklaata...

Tarkoitus olisi siis saada tätä löllöä kasaan. Keskivartalo ja reidet on eritoten ongelmakohdat ja näistäkin keskivartalo vielä enemmän. Rasva on sillä alueella niin pehmeää että pelkästään löysien mummokalsareiden päälle laittaminen saa ulkomuodon näyttämään muhkuraiselta.

Tänään se siis alkoi.

Kävin nukuttamassa lapsen aamulla vaunuihin ja huolimatta siitä, että tavoitteeni oli juosta 30minuuttia, olin jo 15minuutin jälkeen niin puhki että päätin pitää tätä ensimmäistä kertaa vain kunnon kartoituksena (kartoitettu erittäin huonoksi..) ja palasin kotiin. Kilometrejä tuli ulkoilukartan (linkki oikealla) mukaan jopa 0,7.

Jospa iltapäiväpäikkäreillä juoksen sitten sen 30min (jepjep, olin suunnitellut tuntia, mutta jospa nyt aloitetaan kuitenkin rauhaksiin).

Ja jottei muutos rajoittuisi pelkästään liikkumiseen, alkoi aamu ravinnonkin puolesta tänään erilailla kuin tavallisesti. Pakkasessa on meillä nimittäin jo pitkään ollut 6 pakettia ruisleipää, kun joka sorttista leipää sinne joskus varastoon ostettiin mutta jostain syystä valikoitiin sitten aina ne vaaleat leivät sieltä pois sulamaan ja jätettiin ruisversiot kylmään.

Vaikka huomasin, että kaloreita jos laskee, on ruisleivässä yhtä verran kaloreita kuin eilen syömässäni rouheleivässä, niin taitaa ruisleipä silti olla kropalle parempi. Vai olenko väärässä? Näin paljon mä olen tähän aiheeseen tutustunut.. Taitavat väittää, että ruisleipä pitää nälkää paremmin? Se nähdään tänään. 2 ruisleipää vs. 3 rouheleipää. Aiempien tottumuksien kanssa kun 7 syötiin aamupala, oli klo 11 jo nälkä. Tänään söin aamupalan 7:30 ja katsotaan milloin nälkä iskee. Vielä ei tunnu.

Kohti kymppiä

Hullu vaiko tyhmä, mutta heti alkuinnostuksen pauloissa piti sitten ahmaista enemmänkin kuin ehkä jaksaa niellä.... Ilmoitin itseni siis Naisten Kymppiin toukokuulle. Sitä varten alkanee reenailu sitten heti huomenissa, sikäli mikäli tämä innostus yön yli edes kestää.

Kiloklubi taas auttoi ymmärtämään, miten retuperällä elämä nyt onkaan. Kalorivajeesta ei tarvitse edes puhua. Olkoonkin, että miehen kanssa puoliksi syöty Daim-kakku (920kcal per lärvi) ei auttanut asiaa.. Ilman sitä olisi kalorit melkein aisoissa. Eikä edes melkein vaan ovatkin, kunhan aloitan kovasti suunnittelemani lenkit koira & vaunut -yhdistelmän kanssa. Heti ensimmäistän päikkäreiden aikaan, eli klo 9 aamulla, lenkkarit jalkaan ja matkaan.

Tässä lähtötilanne. Normipäivä, etten sanois...

Operaatio Kutistus

Tehtävä Kutistus, Kutistustehtävä.. 

 Tästä se lähtee. 

Peiliin katsottu. Toteamus tehty. Vaakaa konsultoitu. Mielipide sekä päätös saatu aikaan. Toteenpanoa odottaa enää toteutus. Toteutusta ei ehkä saada alkamaan ihan heti ensi viikolla. Tehdään taustatyötä ja tässä odotellessa sekä elämää tarkkaillessa tehdään pienen pieniä muutoksia arkeen ja koitetaan miltä ne tuntuu. 

 Mitäminänyt: 

 Ikä: 22

 Pituus: 165 cm 

 Paino: 65 kg

 Rinnan yp: 90 cm 

Vyötärö: 83 cm

 Lantio: 99 cm

Reiden yp: 56 (leveimmästä kohtaa)

 Näistä lähdetään liikkeelle. Mitoille en osaa tavoitteita asettaa, mutta painosta pitäisi ensisijaisesti lähteä 5kg ja mielellään voisi lähteä toiset samanlaisetkin. 

 Apunani tehtävän suorituksessa

   

  Kiloklubi