Pakko kirjoittaa

Ihan vaan, koska ärsyttää!

Eilen illalla jo tuntui, että nyt on siili tekemässä pesää tuonne kurkun puolelle kun alkoi niin korventaa. Nokka alkoi vuotaa ja veto oli kokonaisuudessaan tipotiessään. Ipanan vielä päivällä kuvittelin tekevän hampaita, mutta oliskohan kärttyisyys kuitenkin enteillyt sitä että oli hänkin tulossa kipeäksi. Yöllä herättiin sata ja miljoona kertaa (olin noussut ehkä 10 kertaa ennen kuin katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Olin aivan varma, että se on vähintään 3, mutta jouduin karvaasti pettymään kun pari kertaa tavasin uudestaan ne numerot.. 23:37. Huoh.) ihan vain sen harmituksen vuoksi, ettei pikkuapina saa tutti suussa kunnolla hengitettyä kun nenä on tukossa. Minkäs toinen sille mahtaa, mutta plääh silti.

Tänään kiitin sitä, että mies aloitti uudessa työpaikassa jossa on aamut vapaita, koska sen ansiosta sain itse nukkua sen 6:30 sijaan jopa yhdeksään. Olo on kuin uudesti syntyneellä.

Ärsyttää, kun puolikuntoisena ei viitsi lenkille lähteä ja samaan syssyyn karkkihammasta kolottaa. Mies käväisi aamulla kaupassa ja ihanaa-kiitos-kulta-NOT toi sieltä mukanaan karkkipussin sekä itselleen että minulle. Oli sentään ajatellut terveysintoiluani ja toi pienen 100gramman Muumi-karkkipussin jonka yläkulmassa lukee Naturell, tai jotain sinne päin. Syömällä pussista kaikki hedelmät, kerrytin päiväsaldoon +270 kaloria (ei mun mielestä paha hinta karkkipussillisesta!) jotka kuuliaisesti naputtelin Kiloklubin sivuille.

Perjantaina on tulossa punnituspäivä, mikä hiukan ahistaa. En tapaa punnailla itseäni päivittäin, mutta tänään astahdin mustan paholaisen päälle... +200grammaa sunnuntaista, vaikka siihen mennessä olin pysynyt ruokaruodussa ihan ok. Hiukan pännii, mutta odotellaan nyt perjantaihin ja otetaan silloin sitten ihan senttimitat ja grammat mukaan. Ehkä saan pettyä uudestaan, mutta saanpahan antaa itelleni selkäsaunan ja toivottavasti terveempänä lähteä sitten viimeistään lauantaina pitkälle lenkille ilman vaunuja.

Ps. Hah. Kekkasinpas, miksi oon näin älysurkea kirjoittamaan nykyään. Yksi syy on oikeasti se, että yritän tehdä samalla aina miljoonaa asiaa enkä siksi keskity mihinkään täydellisesti. Isompi syy on kuitenkin se, että kirjotan päässäni nopeammin kuin mihin sormeni pystyvät. Kirjoitin meinaan edellisen kappaleen loppuun yhden lauseen jonka luin heti pian uudestaan, siinä lukiessani huomasin että melkein jokaisesta sanasta puuttuu pari viimeistä kirjainta tai esimerkiksi yksi tavu sanan keskeltä. Oikasen siis. Hähä. 

Joo. Yritän lopettaa sen.