Ei mene kuten Strömsössä

Siitä kertoo jo tuo viime perjantain punnitustulos. Koko viikon se kyllä hiljalleen tippui, kun viikko sitten anoppilassa tuli melkein parin kilon mätöt kerättyä tähän kroppaan.

Toinen ongelma on nuo mittaustulokset. Mä en vaan osaa mitata selvästikkään. En saa joka viikko pidettyä kohtaa (esim. lantiolla) samana ja varmasti mittanauhan kireyskin vaihtelee, kun en itekkään ole oikein varma että pitääkö sen kuinka tiukasti ympärillä olla.

Olen nyt taas lipsunut myös dieetistä. Söimme kotona risottoa, josta nyt on vaikea laskea hiilarien ja lihan määrät erikseen, mutta otin mallia lautasmallista ja otin reilun puoli lautasta salaattia sekä sen seuraksi dieettiä edeltävään ruokavalioon verrattuna pienen keon risottoa.

Niin ja illalla söin 560kcal verran suklaata sekä 360kcal karkkia ja muutaman sipsin..... - tietää taas ensi perjantaina, ketä syyttää vaa'an tuloksista.

Weigh in

Paino:

64,9 kg (+0,6)

Mitat:

Rinnanymp: 90 cm
Vyötärö: 80 cm
Lantio: 96 cm
Reisi: 57 cm

Päivän ateria

Melkeen yhtä paljon kun inhoan päivän asu -kuvia, inhoan ateriakuvia. Siis silloin, kun joka ateria (tai asukokonaisuus) kuvataan ja kuvaillaan viimeistä sipulinpalaa tai hiuspinniä myöten.

Sori siis niille, jotka jakavat kanssani ärsytyksen kohteen. Nyt meinaan tulee ateriakuva.

Syy ateriakuvaan on seuraava: hoksasin nimittäin tänään (vasta), että tomaattikastikehan taitaa dieetin mukaan olla sallittua. Tomaattimurska oli kuitenkin loppu, joten jouduin googlettamaan miten se kannattaa valmistaa. Yllätin itseni ja siitä kuvatodisteena ateria, jossa jauheliha lilluu tomaattikastikkeessa. Jauheliha näyttää paljon makoisammalta näin kuin kuivina ruskeina matoina joita säikähtää kun raottaa salaatinlehteä.

^ Näin meillä kasvaa nykyään salaatti keittiössä. 

Kasvupaikka on aktiivinen vesiviljelyjärjestelmä, tunnetaan myös hydrona tai bubblerina. 

Anoppilaboikotti

Anoppi omistaa rasvakeittimen.

Kyllähän sillä saa äärettömän maukkaita (jos tykkää snägärisafkasta) ranskalaisia ja nakkeja, mutta kun oli popsinut vasta viikonkin verran paljon salaattia niin kyllä ällötti nähdä se puolitoista purkkia ehtää rasvaa jotka kaadettiin keittimeen ja ruuat perään.

Meni siis läskiksi se viikonloppu. Karkkiakin söin.

Nyt backin bisness ja tuntuu hyvältä - melkein kotoisalta. Näin mä haluan syödä. Näin syöden mä voin hyvin.

Weigh in

Paino:

64,3 kg

 (-1,6kg maanantain aamupainoon jolloin päätin aloittaa juttadieetin)

Mitat:

Rinnanympärys: 90cm

Vyötärö: 77cm

Lantio: 94,5cm

Reisi leveimmästä kohtaa: 56,6cm

Mittoihin en ota vertailutuloksia, sillä ensimmäiset mitat on otettu vähintäänkin epäluotettavalla tavalla nimittäin raksamitalla :D Vyötäröltäni on tuskin oikeasti kadonnut 6 senttiä.

Mutta tämä nyt on toistaiseksi virallinen tulos. Juttadieetti jatkukoon.

Hyvin menee?

Meneekö? Juttadieettiä on siis nyt pari muutama päivä noudatettu. Mun henkilökohtaisia inhokkeja tässä dieetissä on raejuusto ja maitorahka, mutta toisen maitorahkan saan onneksi korvattua ateriankorvikkeella ja raejuustokin on salaatin seassa maistunut yllättävän hyvältä.

Muutoin olen pysynyt ruodossa, mutta eilen iltapala-ajan lähestyessä alkoi inhottamaan ja ärsyttämään - siis herkkuhammasta kolottaa ja "niksat" saa jalat vipattamaan levottomasti. Oikeasti teki mieli vain jotain muuta kun sitä rahkaa. Dieetistä lintsaaminen tuntui ensialkuun helpolta: väänsin itselleni ruisleivän ja nautin sen syömisestä.

Sitten iski kauhea krapula. Herkkukrapula. Voi sitä kamalaa morkkista ja itsensä piiskausta siitä, että nyt ei taas pidä sitten ihmetellä jos perjantaina vakaa näyttää plussaa!

Tänä aamuna meinasin rankaista itseäni juoksemalla itseni läkähdyksiin, mutta koska arjen (raha-) asiat painoivat mieltä ja käytimme pitkän tovin miehen kanssa laskeskellen rahojamme (mies vaihtoi duunia, palkkapäivä vaihtui kuun alusta kuun loppuun -> edessä 2kk yhden kuun palkalla) niin tuntui paremmalta sen jälkeen käydä rauhallisella jutustelukävelyllä aamulla yhdessä.

Iltapäivä lähestyy, taidan piiskata itseni silloin lenkille...

Piksinirkka

Vinkiksi kiireisille ja muille kaltaisilleni huonoille salaatinsyöjille, joiden Juttadieetin yksi isoimmista kulmakivistä oli saada 200grammaa salaattia mahdutettua lautaselle ja siitä napaan.

Epämiellyttävän ruoka-aineksen syöminen ei joka tapauksessa tule olemaan yhtä helppoa kuin meikäläiselle vastapaistettujen vehnäsämpylöiden, mutta koitan tehdä sen itselleni niin helpoksi kuin vain pystyn. Toivon ja uskon, että avuksi on valmiiksi tehty ja annosteltu salaatti. 

Kuvassa on siis kahden päivän salaatit lähestulkoon tyhjiöpakkauksen oloiseksi puristetuissa Minigrip-pusseissa. Jokaiseen pussiin annostelin käsin sopivin määrin kaikkia salaattini raaka-aineita (joita olivat: jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti ja paprika). Punnasin valmiiksi tasan 200grammaa ja pussitin jääkaappiin. 

Ehkä nyt salaatti löytää lautaselle asti, eikä sen syöminen jää kiinni ainakaan siitä kun "se on niin vaivalloista pilkkoa ja punnita".

Tähän on nyt tultu

Tässä se on. Tähän on nyt tultu. Juttadieetin raaka-aineet.

Wish me luck.

Ps. Näkyykö mun lenkkeilyt Sports-tracker gadgetissa teille? Mulle kun ei enää näy..

Paluu tien päälle

Flunssan pahin vaihe mennyt ohi, sen kunniaksi terveiset tien päältä. Reipas n. 4km lenkki ilman vaunuja ja koiraa. Hyvä fiilis!

Ps. Perjantaina vaaka näytti +200g viikon takaiseen. Paska.

Pakko kirjoittaa

Ihan vaan, koska ärsyttää!

Eilen illalla jo tuntui, että nyt on siili tekemässä pesää tuonne kurkun puolelle kun alkoi niin korventaa. Nokka alkoi vuotaa ja veto oli kokonaisuudessaan tipotiessään. Ipanan vielä päivällä kuvittelin tekevän hampaita, mutta oliskohan kärttyisyys kuitenkin enteillyt sitä että oli hänkin tulossa kipeäksi. Yöllä herättiin sata ja miljoona kertaa (olin noussut ehkä 10 kertaa ennen kuin katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Olin aivan varma, että se on vähintään 3, mutta jouduin karvaasti pettymään kun pari kertaa tavasin uudestaan ne numerot.. 23:37. Huoh.) ihan vain sen harmituksen vuoksi, ettei pikkuapina saa tutti suussa kunnolla hengitettyä kun nenä on tukossa. Minkäs toinen sille mahtaa, mutta plääh silti.

Tänään kiitin sitä, että mies aloitti uudessa työpaikassa jossa on aamut vapaita, koska sen ansiosta sain itse nukkua sen 6:30 sijaan jopa yhdeksään. Olo on kuin uudesti syntyneellä.

Ärsyttää, kun puolikuntoisena ei viitsi lenkille lähteä ja samaan syssyyn karkkihammasta kolottaa. Mies käväisi aamulla kaupassa ja ihanaa-kiitos-kulta-NOT toi sieltä mukanaan karkkipussin sekä itselleen että minulle. Oli sentään ajatellut terveysintoiluani ja toi pienen 100gramman Muumi-karkkipussin jonka yläkulmassa lukee Naturell, tai jotain sinne päin. Syömällä pussista kaikki hedelmät, kerrytin päiväsaldoon +270 kaloria (ei mun mielestä paha hinta karkkipussillisesta!) jotka kuuliaisesti naputtelin Kiloklubin sivuille.

Perjantaina on tulossa punnituspäivä, mikä hiukan ahistaa. En tapaa punnailla itseäni päivittäin, mutta tänään astahdin mustan paholaisen päälle... +200grammaa sunnuntaista, vaikka siihen mennessä olin pysynyt ruokaruodussa ihan ok. Hiukan pännii, mutta odotellaan nyt perjantaihin ja otetaan silloin sitten ihan senttimitat ja grammat mukaan. Ehkä saan pettyä uudestaan, mutta saanpahan antaa itelleni selkäsaunan ja toivottavasti terveempänä lähteä sitten viimeistään lauantaina pitkälle lenkille ilman vaunuja.

Ps. Hah. Kekkasinpas, miksi oon näin älysurkea kirjoittamaan nykyään. Yksi syy on oikeasti se, että yritän tehdä samalla aina miljoonaa asiaa enkä siksi keskity mihinkään täydellisesti. Isompi syy on kuitenkin se, että kirjotan päässäni nopeammin kuin mihin sormeni pystyvät. Kirjoitin meinaan edellisen kappaleen loppuun yhden lauseen jonka luin heti pian uudestaan, siinä lukiessani huomasin että melkein jokaisesta sanasta puuttuu pari viimeistä kirjainta tai esimerkiksi yksi tavu sanan keskeltä. Oikasen siis. Hähä. 

Joo. Yritän lopettaa sen.

Yritys hyvä yheksän

Täällä taas - voisimpa jatkaa että hoikempana kuin koskaan, mutta ei ruveta vielä valehtelemaan. Treeniäkin kun on takana vasta 1½ viikkoa. 

Viikonloppu ja alkuviikko on mennyt reisille. Viikonlopun jälkeen en ravinnollisesti ole pahasti repsahtanut - paitsi päivällisen annoskoossa - mutta urheilu on jäänyt taka-alalle. En voi kieltää, etteikö kotona oleva mies ja pojan vaihteeksi lyhentyneet päiväunet vaikuttaisi asiaan. Tänään kuitenkin rohkaistuin käymään lenkillä, vaikka hampaita tekevä lapsi heräsi jo toisilta aamupäikkäreiltä sillä samalla sekunnilla kun parvekkeen oven saa perässään kiinni.

Ei tarvitse muuten kyllä ihan hirveästi itseään piiskata. Nyt on kymmenes päivä, kun toteutan tätä projektia, ja sports-tracker kertoo mun käyneen juoksupainotteisella lenkillä nyt yhdeksän kertaa! Muutama kävelylenkkikin sinne mahtuu sekaan (muutama samanlainen kirjaamatonkin toteutettu). Jotain on siis tehty, ainakin yhdeksän kertaa enemmän kuin aiemmin.

Sormet ristissä toivon, että seuraavan punnituksen tulos olisi jo miinusmerkkinen, tuo ensimmäinen kun ei ollut..

En mä luovuta! ... mä vaan vähän lepään

Viikonloppuna tuli vähän heikosti kilometrejä alle. Pakko tunnustaa - ei niitä tule tänäänkään. Samalla tuli repsahdettua taas, kun äitini ja siskoni tulivat illalla käymään ja toivat vaikka ja mitä herkkua syötävää. Huono juttu taitaa olla se, että en mä juurikaan syyllisyyttä pode. Jo alkujaanhan päätin, että en pidä natsilinjaa vaan elän "normaalisti" mutta teen pieniä muutoksia. Jos nyt saan jatkettua päivittäisiä lenkkejä, niin siinä on jo paljon muutosta. Lihaskunnon paraneminen on mulle tärkeää.

Tunnistetaan ongelmakohtia..

- Mies kotona

 Ehdottomasti ja isosti vaikeuttaa mun ruodussa pysymistä! Mikäs sen kivempaa, kun kyhnyttää toisen kyljessä ja mussuttaa kaikkea hyvää. Etenkin nyt, kun mies vaihtoi päivätyöstä iltatyöhön, pelkään että mun aamulenkeille käy huonosti. Toivon, että pystyn kuitenkin edes muutaman kerran viikossa ottamaan siitä ilon irti siinä mielessä, että pääsen lenkille ilman vaunuja.

- Lähestyvät pääsykokeet

Olen hakemassa tänä keväänä yliopistoon. Pääsykoetta varten mulla on 6 kirjaa luettavana, joista oon yhden kohta lukenut ja huomaan jo nyt että juurikaan ei ole päähän jäänyt joten uusiksi menee sekin. Melkein ainoat mahdolliset lukuhetket ovat ne hetket kun poika nukkuu, joten koen kovaa syyllisyyttä siitä etten lue silloin. Pojan päikkärit kun ovat kaikkea 30minuutin ja 3 tunnin väliltä, joten on vaikea sanoa mitä milloinkin ehtii tekemään.

- Ohjelmat päiviksi

Jos päivän aikana pitää tehdä jotain muuta "isoa", jää monesti tsemppaus vähemmälle ja tämä pätee etenkin liikuntaan. Syömiseen liittyy se, että liikkeellä en yleensä katso kuinka terveellisesti syön, pääasiassa siksi että terveelliset ruuat ovat yleensä kalliimpia ja mulla harvoin on varaa (tai en raaski) laittaa niin paljon rahaa yhteen ruoka-annokseen.

Tänään jää taas treenit väliin, mutta koitan syödä paremmin vaikka nyt 3h aamupalan jälkeen nälkä jo kurkkii.. Pitänee hipsiä lounaalle, ennen kuin lähdetään visitoimaan ystävättären luokse.

Näihin tunnelmiin.

ps. Pahoittelen runsasta määrää kirjoitusvirheitä näissä teksteissä. Olin joskus hyvä kirjoittaja, mutta silputunut keskittymiskyky (lapsi, tv, kaikki samaan aikaan) vaikuttanee.. Koittakaa kestää!

Pilausperjantai

Ei siis tänään. Kyllä kai mä viikonpäivät osaan...

Perjantaina käytiin siis appivanhempien luona, jossa anoppi sitten jotenkin sai ylipuhuttua meikäläisen vätmään 2 x 100 gramman suklaalevyä, n. 1000 kaloria levy. Siihen päälle vielä valkosuklaa Magnum-jäätelö ja mä olin oksentamista vaille valmis. Vaan en mä oksentanut, joten ehtivät nuo ihanat ystäväiseni kiinnittyä kroppaani minua ilostuttamaan.

Ei liene siis ihme, että vaaka näyttä 65kg -> 65,7kg. No, en mä tätä laske vielä nousuksi, ensimmäinen pummitus on nimittäin tehty perinteisellä viisarivaa'alla ja tämä toinen nyt sitten digivaa'alla. Aloitetaan ensi viikosta sitten se painon kyttäys. Koitetaan samalla pysyä paremmin ruodussa. 

Tämä viikonloppu menee nyt sitten muutenkin vähän pipariksi. Eilen tein vaan aamulla lyhyehkön juoksulenkin & kuntotreenin päälle, iltapäivällä lyhyen kävelylenkin. Tänään jää lenkit välistä, koska tuolla on liukkaan jään päälle satanut 10senttiä lunta. Mulla ei ole juoksulenkkareita ylipäätään, vaan silopohjaiset muotitennarit joilla ei meinaa pysyä pystyssä muutenkaan. En nyt siis lähde henkeäni riskeeraamaan, vaan pysytään kotona ja koitetaan ruokavaliolla pitää homma ruodussa. 

Olkoon sunnuntai lepopäivä.

Hyvä fiilis!

Tie tummansininen 
Suomen maata halkoo
Mietteissään tämäkin poika
kulkemaan sitä aikoo
En lähäre vaivaksi
en lähäre myöskään siksi
että olisin parempi
tai antamassa periksi

Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata 
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään

Aamulenkillä kuuntelin napeista radiota ja vaikka en koskaan ole Elonkerjuusta saati itse Tähkästä erityisemmin välsännyt, niin aurinkoisena aamuna ulkona hölkkäillessäni tuon biisin sanat kolahtivat. Ja kolahtivat vieläpä niin, että askel keveni samantein. Miten voi yksi biisi tehdä askeleesta niin keveän? 

Näin vaan kävi. 

Juoksulenkki ei ollut pitkä. Se oli ihan tietoinen valinta, vaikka jaksanut olisi pidempäänkin, sillä tänään tahdoin oikeasti tehdä kotitreenini ja tehdä sen täysillä. 

Näin se kotitreenit sitten meni:

Kiitoratapito 1min

"Kops-kops"-vatsat 50 x

Selkäpidot yht 1,5min (jalat&kädet ylös, pito 20sek, heilutus 15sek, pito 20sek, uinti 15sek, pito 20sek)

Punnerrusasennossa hypyt jalat auki-kiinni 3x5

"Kops-kops"-vatsat 50x

Punnerrukset 2 x 5

Kyykkyyn-ylös 20x

Kiitoratapito 40sek

Punnerrukset 1x5

Selkäpito 1min (jalat&kädet ylös)

Vinot vatsan (kyynerpää ristikkäiseen polveen) 20x per puoli

Päälle venyttely.

Ruokailu on kokenut pienen repsahduksen. Mies on tänään viimeistä päivää töissä ja heillä on tapana viimeisenä päivänä viedä jotain hyvää kahvisyötävää. Kaapissa oli ainekset suklaamuffinseihin, joten niitä tehtiin. Pakkohan niitä oli tehdä hieman omaankin käyttöön ja kolme pienehköä muffinsia söin siis eilen iltapalaksi. Jos jotenkin saa puolustautua, niin olivatpa muuten täysjyväjauhoon tehty! Teemme nimittäin usein kotona sämpylöitä ja sitä varten olin vaalean vehnäjauhon tilalle ostanut täysjyväjauhoa. Niistä tehtiin tosiaan nyt sitten muffinseja. Tänään söin aamulla myös yhden muffinsin. Kuuliaisesti kyllä kirjasin Kiloklubiin syömiseni. Onneksi söin eilen muuten kuuliaisesti, joten plussan puolelle eivät kalorit eilen menneet vaikka muutaman muffinsin söinkin.

Tänään iltapäivästä edessä varmaankin taas kevyt kävelylenkki, koska on asioita hoidettavana ja ajattelin yhdistää kävelylenkin siihen että käyn hoitamassa ne.