En mä luovuta! ... mä vaan vähän lepään

Viikonloppuna tuli vähän heikosti kilometrejä alle. Pakko tunnustaa - ei niitä tule tänäänkään. Samalla tuli repsahdettua taas, kun äitini ja siskoni tulivat illalla käymään ja toivat vaikka ja mitä herkkua syötävää. Huono juttu taitaa olla se, että en mä juurikaan syyllisyyttä pode. Jo alkujaanhan päätin, että en pidä natsilinjaa vaan elän "normaalisti" mutta teen pieniä muutoksia. Jos nyt saan jatkettua päivittäisiä lenkkejä, niin siinä on jo paljon muutosta. Lihaskunnon paraneminen on mulle tärkeää.

Tunnistetaan ongelmakohtia..

- Mies kotona

 Ehdottomasti ja isosti vaikeuttaa mun ruodussa pysymistä! Mikäs sen kivempaa, kun kyhnyttää toisen kyljessä ja mussuttaa kaikkea hyvää. Etenkin nyt, kun mies vaihtoi päivätyöstä iltatyöhön, pelkään että mun aamulenkeille käy huonosti. Toivon, että pystyn kuitenkin edes muutaman kerran viikossa ottamaan siitä ilon irti siinä mielessä, että pääsen lenkille ilman vaunuja.

- Lähestyvät pääsykokeet

Olen hakemassa tänä keväänä yliopistoon. Pääsykoetta varten mulla on 6 kirjaa luettavana, joista oon yhden kohta lukenut ja huomaan jo nyt että juurikaan ei ole päähän jäänyt joten uusiksi menee sekin. Melkein ainoat mahdolliset lukuhetket ovat ne hetket kun poika nukkuu, joten koen kovaa syyllisyyttä siitä etten lue silloin. Pojan päikkärit kun ovat kaikkea 30minuutin ja 3 tunnin väliltä, joten on vaikea sanoa mitä milloinkin ehtii tekemään.

- Ohjelmat päiviksi

Jos päivän aikana pitää tehdä jotain muuta "isoa", jää monesti tsemppaus vähemmälle ja tämä pätee etenkin liikuntaan. Syömiseen liittyy se, että liikkeellä en yleensä katso kuinka terveellisesti syön, pääasiassa siksi että terveelliset ruuat ovat yleensä kalliimpia ja mulla harvoin on varaa (tai en raaski) laittaa niin paljon rahaa yhteen ruoka-annokseen.

Tänään jää taas treenit väliin, mutta koitan syödä paremmin vaikka nyt 3h aamupalan jälkeen nälkä jo kurkkii.. Pitänee hipsiä lounaalle, ennen kuin lähdetään visitoimaan ystävättären luokse.

Näihin tunnelmiin.

ps. Pahoittelen runsasta määrää kirjoitusvirheitä näissä teksteissä. Olin joskus hyvä kirjoittaja, mutta silputunut keskittymiskyky (lapsi, tv, kaikki samaan aikaan) vaikuttanee.. Koittakaa kestää!