Still breathing

Oon mä vielä hengissä. Nippa nappa.

Oksennustauti vei ensin voinnin ja sen jälkimainingit (ruokahaluttomuus -> veto pois) motivaation. Siitä on nyt kuitenkin jo kohta kuukausi, joten yritän päästä vielä takaisin ladulle ennen Kymppiä.

Ensimmäinen (ja tähän päivään mennessä myös viimeinen) juoksulenkki taudin jälkeen oli tuo Mätis 7km. Katsoin ensimmäisen kerran kilsamittaria siinä vaiheessa kun juostu oli 3,5km. Olin ihan hapoilla ja tuntui että jalat irtoavat - kävin kovaa pohdintaa pääni sisällä, että annanko itselleni armoa.. Jos juoksenkin vain vitosen? Armahdin itseäni sen verran, että kävelin tässä vaiheessa tasan 45sekuntia.
No, seuraavan kerran kun niitä kilsoja katselin, oli juostu jo 5,2km. Päätin, että se seiska voi hyvin olla mahdollinen, mutta en piiskaa itseäni vaan kävelen tässä välissä 30sekuntia. Niin tein ja sen jälkeen juoksin loppuun.

Kokonaisaika 45 minuuttia. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Nyt taas, kohti kymppiä.

(paino ei ole pudonnut, about samoissa numeroissa mennään edelleen. Oksennustauti tietenkin vei jotain siltä viikolta, seuraavalla viikolla reilusti plussaa ja nyt taas tasoittunut. Tänään aamulla 65,1kg. Nyt just ei myöskään laihduteta: luen pääsykokeisiin ja kohotan kuntoa (ja yritämme saada toisen lapsen), ne riittänevät nyt toistaiseksi).